Lääkärikin kävi vilkaisemassa haavat ja päästiin ilman sen kummempia kommervenkkejä jatkamaan matkaa hakasten poiston jälkeen. Miksu osoitti jälleen uskomatonta reippautta kipupelosta huolimatta. Nyt seuraillaan ja toivotaan todella, ettei enää tule mitään ylimääräistä.
Kummallisesti kyllä tietyt asiat aina palaavat uudestaan mieleen. Tänäänkin pohdittiin sitä kuinka monia monia kertoja olemme olleet haavapolilla haavojen kanssa irroittamassa sidoksia, kokeilemassa erilaisia hoitokeinoja ja käymässä läpi toinen toistaan ikävämpiä keinoja, joista mikään ei silloin tuntunut tehoavan. Se tuntui silloin loputtomalta painajaiselta ja kuinka paljon siihen liittyi todellista kipua ja pelkoa. Ja sitten kun kaiken jälkeen ihon ottokohtien paraneminen lopulta onnistui, niin äkkiä ne ikävät asiat taas pyyhkiytyivät jonnekin kaukaisuuteen. Nyt tämmöisissä sinänsä melko pienissä asioissa tulee taas melko elävästi mieleen pitkät viikot sairaalassa ja koko onnettomuuden jälkeinen aika, jolloin sairaalassa ravattiin vielä todella tiuhaan. Nyt kaikki kehoon laitetut levyt, naulat, hakaset ym. on poistettu. Tulevaisuudessa ei ole tietoa välttämättömistä leikkauksista, paitsi vasta sitten, jos tynkää tarvitsee korjailla, mutta sen aika ei ole vielä ja voi olla ettei pitkään aikaan tulekaan. Näin ainakin toivomme, superhartaasti. Tsempataan pakkaset ja pimeä aika. Iloa ja kivaa joulukuuta kaikille!
