Uimassa 22.11.

Tänään oli ihana aamu. Mikaela sai aloittaa aamun +35 asteisessa vedessä Ortonin terapia-altaassa. Tunnin kestävä treeni oli vesijumppaa oman fyssarin avulla, tosi tehokasta ja lihaksia vahvistavaa. Ja mikä parasta, tytön uimataito oli säilynyt ennallaan, jalkaterän puuttumisesta huolimatta! Tosin, etenemeninen vedessä on nyt aavistuksen entistä hitaampaa, mutta hyvinhän se kuitenkin sujuu... Eli pääasia, että voi uida itse, homma sujuu ja on vielä mukavaakin, on ihan huippujuttu. Yhteisiä treenejä kaverin kanssa on myös suunnitteilla ja allasta varataan aamutreeneihin vastaisuudessakin. Myös Mikaelan voimisteluinto on taas tosi hyvä. Kotitreenejä käydään jumppamatolla joka ilta. Notkeus lähentelee jo paikka paikoin vanhaa luokkaa... Ja lantio mukautuu siihen uskomattoman hienosti! Ihan ihme juttu, kaiken jälkeen...

Vanhempien onnea lisää tietysti se, että iloinen hymy ja nauru tytön kasvoilla tänä aamuna oli varsin ihana kokemus! Miksu on ihan ässä!

Kouluun 31.10

Toipuminen on niin hyvällä mallilla, että reipas neitokainen meni tänä aamuna jo kouluun. Liikkuminen on aavistuksen hitaampaa kuin normaalisti, mutta kepit unohtuivat nurkkaan jo viikonlopun aikana. Aikamoinen tsemppi, kun isosta leikkauksesta on vasta viikko. Toivotaan, että kaikki sujuu edelleen yhtä hienosti. Mukavaa viikkoa kaikille.

Lisäpäivitys 26.10

Pikainen tilannetieto:

Miksu tsemppasi enemmän kuin me ikinä oltais kuviteltu! Nousi iltapäivällä seisomaan ja käveli "itsensä ympäri" keppien avustuksella ja illalla saatiin yksi häiritsevä ylimääräinen letku otettua pois. Miksu oli hyvällä tuulella, kivuton, ja sai unta jo ennen yhdeksää. Toivottavasti yö sujuu hyvin ja huomenna on taas astetta parempi päivä ja kotiintulo alkaisi häämöttää...

Nukkukaa hyvin ja kiitos jälleen kannustuksesta kaikille meitä muistaneille!

Päivitys 26.10

Mikaelan eka päivä leikkauksen jälkeen sujui yllättävän hyvin. Ehkä olimme viime talven ikävien muistojen jälkeen asennoituneet paljon rankempaan sairaalajaksoon, mutta Miksun hieno tsemppi on ollut uskomatonta! Haavat ovat todella siistit ja eilen illalla Miksu halusi jo ihan hetken koittaa istua ja käsittämätöntä, mutta nousi hetkeksi myös seisomaan sängyn viereen!

Se oli iso juttu tätä päivää ajatellen, koska jos kävelyä voidaan tänään kokeilla edes pari pientä askelta, niin voi hyvin olla, että neitonen pääsee jo viikonlopuksi kotiin.

Yritämme illalla päivittää vielä tämän päivän kuulumiset. Mukavaa päivää kaikille!

Leikkaus 24.10

Mikaela aloitti aamun klo 7 sairaalassa. Esilääke jouduttiin ottamaan nestemäisenä. Se maistui pahalta, mutta urhea neiti otti "snapsin" laimentamattoman sekamehun avustuksella ja aika nopeasti olo muuttuikin rennoksi ja väsyttäväksi. Viimeiset viestit kavereille kännykästä ennen leikkausta ja aika tarkkaan 8:lta tuttu sairaanhoitaja kärräsi neidin kohti leikkaussalia. Vanhempia ei päästetä enää sinne puolelle ja me jatkoimme matkaa töihin. Oli melko haasteellista tehdä töitä jännityksen keskellä ja puhelinta tuli vilkuiltua tuon tuosta. Yhden jälkeen sain kirurgilta puhelun, että homma on valmis. Oli kuulemma juuri niin vaikea ja haasteellinen kuin mitä hän arvelikin, mutta onnistui hyvin. Miksu vietti heräämössä aikaa noin kolmeen saakka ja neljän maissa päästiin osastolle katsomaan. Aika vahvoissa kipulääkkeissä ja nukutuslääkkeiden jälkivaikutuksessa neiti oli, mutta jaksoi vaihtaa pari lausetta ja jatkoi sitten taas unia. Käväistiin nopeasti kotona ja nyt lähdemme takaisin sairaalalle katsomaan onko Miksu jo herännyt. Lisää päivitystä tulee heti, kun vain pystymme, mutta nyt keskitytään Miksun vointiin ensisijaisesti. Vierailuista voi sopia vaikka huomenna, kun tiedämme tilanteen.

Leikkausta odotellessa 15.10.2011

Lantiolevyn poisto Mikaelan lantiosta tehdään maanantaina 24.10 aamulla Lastenklinikalla. Tällä hetkellä leikkauksen arvioitu kesto on 2-4 tuntia. Menemme käymään sairaalassa jo edellisenä perjantaina. Silloin tavataan nukutuslääkäri, lastenlääkäri, sekä otetaan tarvittavat verinäytteet. Mikaela on kyllä luottavaisella mielellä, koska kirurgi on yksi suomen parhaimmistosta. Sama, joka onnettomuuden jälkeisellä viikolla teki Mikaelalle lantioleikkauksen. Kuitenkin leikkaus on aina iso asia ja haava tulee olemaan varmasti kipeä. Vielä on vaikea arvioida kuinka monta päivää sairaalassa menee. Tavoitteena kai olisi mahdollisimman lyhyt sairaalajakso.

Laitamme päivitettyä tietoa sitten taas tänne blogiin. Silloin on helpompaa saada tietoa Miksun voinnista, jos emme ehdi vastata kaikkiin viesteihin puhelimella.

Jos toipuminen vaatii poissaoloa koulusta, niin kannattaa kysellä vierailuista suoraan Miksulta.

Varmasti jälleen kerran ystävien tuki piristää kovasti. Mikaelalle myönnetty allasterapia aloitetaan vasta, kun leikkaushaava on kunnolla parantunut. Proteesista on suunnitteilla uusi, toimiva kappale. Marraskuussa se ilmeisesti saadaan kokeiluun. Tällä hetkellä proteesi on hyvä, mutta kasvua on tapahtunut ja tynkä on kutistunut sen verran, että tiiviimpi proteesi on pian paikallaan. Ensi viikko kuluu vielä normaalisti koulun ja harrastusten merkeissä, mutta blogiin luvassa päivityksiä viimeistään leikkausviikolla.

30.9. päivitys

Taas on kulunut ihan kohtuuttoman pitkä aika viime päivityksestä. Mutta iloinen asia on se, että Miksu voi hyvin. Koulu sujuu ja tänään oli eka konsertti uuden viulun kanssa. Esityskappaleena: A. Vivaldi, konsertto a I osa, allegro. Ja oikein hyvin meni!

Leikkausajankohtaa koitetaan sovitella Lastenklinikan ja Töölön kirurgin kanssa, mutta vielä ei ole tarkkaa ajankohtaa saatu ainakaan meidän tietoomme.

Proteesi toimii ja lähiaikoina ruvetaan jo etsiskelemään kasvun vaatimia uusia osia. Kävely sujuu hyvin. Venyttelyä ja lantion oikaisua täytyy miettiä koko ajan, mutta kipuja ei ole ja se onkin pääasia. Huomenna Miksu kantaa kortensa kekoon osallistumalla muiden koululaisten kanssa Unisef-kävelyyn. Kävelyä hyvään tarkoitukseen ja samalla myös Miksun vahvistukseen.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

25.8. kuulumisia

Kesä lähentelee loppuaan, koulu on alkanut ja Miksu on yllättänyt monia hyvällä kävelyllä ja olemalla jälleen reipas oma itsensä.

Kävimme tänään Lastenklinikalla kontrollissa ja sopimassa syksyn operaation käynnistämisestä. Mikaelan lantiosta poistetaan toinen tukilevy ja ortopedi oli sitä mieltä, että ydinnaula reisiluusta voitaisiin poistaa samassa yhteydessä.

Ihonottokohdat ovat umpeutuneet vihdoinkin, mutta varsinainen uintilupa saadaan vasta parin viikon päästä, kun nähdään, että viimeinenkin rupi on pois ja iho kestää ja vahvistuu. Jäämme odottelemaan leikkauksen aikataulua ja siihen saakka jatketaan normaalia vahvistavaa treeniä ja etenkin kunnollista syömistä.

Kuntoutusta on vähintään kerran viikossa ja kävelyä tulee treenattua muutenkin joka päivä rappusissa ja kadulla. Trampoliinitreenit painottuvat viikonloppuun, kun on vielä mahdollista käydä mökillä.

Synttärit lähestyvät kovaa vauhtia. Suunnitelmissa on uuden, isomman viulun hankinta, sekä mahdollinen retki Tampereelle syyskuun alussa, (Mushkalle tiedoksi, että otamme kyllä sitten yhteyttä, jos reissu toteutuu...)

Kivaa alkavaa syksyä kaikille!

Kesäkuulumisia 26.7.

Mikaelan kesä on sujunut mukavasti. Toipumista ja vahvistumista on tapahtunut paljon. Musiikkileiri sujui hienosti ja siellä Miksu pärjäsi monissa asioissa itsenäisesti. Se näkyi myöskin siinä, että kävely muuttui ensin yhden kepin avulla liikkumiseksi ja loppukonserttiin Mikaela kävelikin ilman keppejä itse viulunsa kantaen.

Fysioterapeutit lähtivät lomille heinäkuussa, joten ohjatut kuntoutukset jatkuvat jälleen elokuun puolella. Omat treenit trampoliinilla ovat välillä hurjan näköisiä, mutta kaikki liikkuminen on hyväksi, joten turha on kieltää yhdellä jalalla pomppimista tai voltteja. Onneksi on sentään turvaverkko ympärillä.

Asustelu täällä kesämökillä on ollut huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin kaupungissa. Jotkut kaveritkin ovat käyneet yökyläilemässä, kun olemme kuitenkin tässä lyhyen matkan päässä.

Eilen oli taas haavapolilla ihonottokohtien hoitoaika. Toinen ihonottokohta on jo kivasti umpeutumassa, mutta toisen murheenkryynin takia uiminen ei vieläkään ole mahdollista. Suunniteltu leikkaus peruttiin juhannuksen jälkeisellä viikolla, kun näytti siltä, että haavat umpeutuvat. Toisin kävi kuitenkin ja syytä emme tiedä mikä toisessa haavassa on kun se ei tahdo millään parantua. Ihailtavaa on kuitenkin Miksun oma asenne, vaikka kaverit hyppivät laiturilta samettiseen järveen, niin yhtäkään kitinää ei tästä asiasta ole kantautunut korviimme. Muutenkin mieli on ollut pääasiassa iloinen. Ruokakin maittaa hyvin.

Proteesimestari tilasi Miksua varten jalan tynkään "lisäläskin", jolla saadaan aikaan täysin kivuton kävely. Lihakset ovat pienentyneet tyngässä niin paljon, että luu on enemmän esillä ja sen takia välillä aiheuttanut kovaa kipua liikkumisessa. Todella nopealla aikataululla saatiin Miksulle uusi holkki proteesiin ja eilen iltapäivällä uusi proteesi toimi jo aivan loistavasti! Perjantaina edessä on reissu Lontooseen, joten siellä kävelyä varmasti tulee enemmän kuin ikiaikoihin.

Miksu lähettelee kaikille paljon kesäisiä terveisiä ja odottaa jo innolla niidenkin ystävien tapaamisia, joita ei vielä tämän loman aikana ole nähnyt :)

Kesäloma 7.6.

Aika rientää ja blogin päivitys on kärsinyt pahemman kerran. Koulut loppui ja todistus oli upea. Tsempparistipendikin tuli Miksulle, vaikka itse neiti oli opelle sanonut: " että just mä saan tsempparistipendin, ei se on vitsi", mutta ei se sitten vitsi ollutkaan vaan stipendi tuli.

Kesän riemuja jarruttaa edelleen ihonottokohdat ja niiden haavojen paraneminen, joka on hidastunut pahemman kerran. Mökillä ollaan annettu haavoille ilmaa ja saatu pientä pintaa aikaiseksi, mutta kun täytyy liikkua ja suojata haavat, pinta lähtee samantien. Harmillista.

Viikon takaisen kaatumisen jälkeen kävely on edelleen vaikeaa, mutta ahkeralla venyttelyllä ja treenillä pitäisi kohta päästä taas eteenpäin.

Nautitaan kuitenkin auringosta ja lämmöstä ja odotellaan onnistuuko musaleirille lähtö ensi sunnuntaina. Palaamisiin...

11.5.2011 tilannepäivitys

Niinpä on aika rientänyt viime kirjoituksesta. Miksu voinut hyvin ja käynyt koulussakin melko ahkeraan. Toistaiseksi koulupäivät ovat olleet vielä lyhyitä, kun lähes joka päivälle on ollut lääkärikäyntejä, fysioterapiaa tai kävelytreeniä ja hienosäätöä proteesipajalla. Vatsakipuja on enää vähän ja koko yleiskunto paranee huikeaa vauhtia.

Kaveriterapia toimii loistavasti, kuten myös se, että pääsee tekemään kivoja asioita ja nauttimaan ihanasta vuodenajasta.

Suunnitelmissa on jo Linnanmäkipäivä, jota odotellaankin hyvin innokkaasti. Vaikka kävely sauvojen avulla sujuukin jo varsin mallikkaasti, on jaksaminen vielä hiukan rajallista, joten emme vielä kokonaan ole luopuneet pyörätuolista.

Eli siis toipuminen on hyvällä mallilla ja pääasiassa Mikaelan mielikin on päivä päivältä parempi. Tämä pitää meidät kaikki iloisena ja nautimme siitä, että saamme olla koko perhe jälleen yhdessä ja osallistua Miksun kuntoutukseen.

29.4. kontrollikäyntejä

Tiistain jälkeen on mennyt melko hyvin. Tiistaina otettujen labrakokeiden tulokset olivat oikein hyvät ja eilen käytiin ottamassa ensiaskeleet proteesipajalla. Miksu käveli nojapuiden avulla muutaman metrin pariinkin otteeseen. Saatiin proteesi viikonlopuksi kotiin ja Miksu voi harjoitella sen käyttöä vähitellen. Tänään aloitettiin jo aamusta Lastenlinnassa ja lastenklinikalla kontrollikäynneillä. Iltapäivän puolella siirryttiin Töölön sairaalaan plastiikkakirurgin, sekä lantiokirurgin kontrolliin. Miksu onnistui yllättämään fysioterapeutin proteesilla ja muutenkin mieli on ollut iloinen lähes koko päivän. Tilanne vaikuttaa nyt aika hyvältä, kunhan Miksun syöminen saadaan vielä normaalille tasolle.
Edessä on vappuviikonloppu, johon on valmistauduttu jo erilaisin vapputarvikkein. Kaikki sunnuntaina Kaivariin kykenevät, tulkaahan tervehtimään meitä 12 jälkeen. Porukkaa on taatusti paljon, mutta pyörätuoli on melko helppo bongata ja puhelimet mitä todennäköisemmin toimivat.
Hauskaa vappua kaikille!

21.4. kotilomalla

Bakteerin kanssa taistelu on saatu uudelleen ihan hyvälle mallille. Suomen johtavien infektiolääkäreiden kanssa on tehty selkeä suunnitelma, jonka pitäis sit todellakin tepsiä. Päästiin myös himaan tänään, mikä myös nostattaa tunnelmia. Huomenna käydään antamassa labrat aamulla, ja jos kaikki on ok, niin tullaan sit kokonaan kotiin. Nenämahaletku on vielä backuppina, mutta sen saa pois varmaan muutaman päivän sisällä, kun syöminen ja juominen on taas normaalilla tasolla. Miksulla on taas väri kasvoilla ja ruokahalukin palasi tänään. Pääsiäinen voidaan olla ihan iisisti kotioloissa ja katella miten vointi etenee. Eli nyt näyttää taas tosi hyvältä.

18.4. taas sairaalassa

Niin siinä sitten kävi, että se bakteeri uusi. Ja taas ollaan sairaalassa. Nyt ehdittiin vaan reagoida heti, joten oireet eivät päässeet kovin pahoiksi. Eilen illalla tuli hieman yllättävän nopea tsippaus ja aamulla ei enää ruoka maistunut. Sitten alkoikin oksentaminen. Nyt Miksu on taas nenämahaletkussa ja ravintotiputuksessa.  Ja valitettavasti jälleen eristyksessä, joten vierailut eivät ole mahdollisia. Vielä ei tiedetä, et kuinka kauan täällä on tarkoitus olla, mutta ilmoitamme heti kun selviää.

Viime viikolla Mksulle maistui ruoka jo ihan hyvin, joten toivottavasti pääsemme takaisin hyvään vauhtiin mahdollisimman pian. Kävelyn harjoittelemistakin pitäisi päästä jatkamaan pikaisesti.

Mutta taas mennään pala kerrallaan. Infoamme heti, kun hommat etenee.

12.4. Kotona!

Lääke tepsi sairaalabakteeriin ja paraneminen siitä on loppusuoralla. Jottei menis liian ykstoikkoseks, ni Miksu sai vielä jonku virusflunssan viikon lopulla, mutta sekin alkaa olla jo taittunut.

Nyt meidän pitää olla aivan erityisen tarkkana kaikkien tartuntatautien suhteen. Jykevien antibioottikuurien ja vielä sen sairaalabakteerin jäljiltä oma bakteerikanta ja sitä myöten vastustuskyky on todella olematon. Näin ollen Miksuun tarttuu erityisesti nyt virusaikana taudit merkittävästi helpommin kuin muille. Kaikille, jotka ovat tulossa Miksua moikkaamaan tiedoksi, että jos perheessänne jollain on ollut joku flunssa, kurkkukipu, vatsatauti tms. niin soittakaa Minnalle ennen tuloa. Haluamme vain varmistaa, ettei tauti ole tartuntavaihessa enää. Nyt on todella tärkeää nopeasti saada rakennettua Miksulle normaali vastustuskyky.

Tunnelma on aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa yli yhdeksään viikkoon ollaan koko perhe yhdessä kotona, omassa asunnossa ja niin, että oleskelu muistuttaa jo normaalia meidän perheen elämää. Uunissa on Miksun toivomana pinaatti-ricotta canneloneja, joita kohta päästään syömään.

Proteesimestari kävi tänään ottamassa vasemmasta jalasta kipsimallin, jonka mukaan proteesi tehdään. Jalka oikenee jo todella hyvin ja kuten jo aiemmin tuli todettua, oikealle jalalle saa jo varata, joten ihan pian Miksu pääsee harjoittelemaan taas kävelemistä. Kaikki asiasta tietävät tosin ovat sanoneet, että se vaihe menee todella nopeasti. Tämän hetken tavoitteena on, että vapun jälkeisellä viikolla kävely sujuu jo.

Seuraavan kirjoituksen Miksu voikin laittaa sitten itse.

8.4. kuulumiset

Aamu alkoi lupaavasti, koska viime yö meni rauhallisesti ja Miksu sai nukuttua hyvin. Vatsan kipristelyt helpottivat ja voimat palailevat tässä pikkuhiljaa. Näin ollen vaikuttaa siltä, että lääke puree ja paraneminen on käynnissä.

Aamupäivän lääkärinkierrolla tuli hyviä uutisia sekä ortopedille ja fysioterapeuteille, sillä Miksu seisoi hetken itse! Myös toinen fysioterapeutti näki saman tuodessaan Miksulle apuvälineitä viikonlopuksi treenaamista varten. Tietenkin seisominen ottaa voimille, mutta Mikaelalta tsemppi onnistui loistavasti heikosta kunnosta huolimatta.

Ruokahalu palailee, mutta syöminen ja juominen on vielä melko työlästä nenämahaletkun kanssa. Lääkäri lupaili alustavasti, että sunnuntaina voidaan ehkä ottaa letku pois, jos yritys syödä ja juoda riittävästi onnistuu. Toivotaan, että nieleminen ja pahan olon tunne helpottaa. Silloin varmaan ruoka ja juoma meneekin alas normaalimmin.

Paluu takaisin omalle tutulle osastolle on ollut siinä mielessä kiva asia, kun hoitajat ovat tuttuja entuudestaan. Emme vielä osaa sanoa pääseekö Miksu alkuviikosta kotiin, mutta jos sairaalassa joudutaan vielä olemaan, niin kysymme sitten pääseekö kaverit mahdollisesti vierailemaan. Leikekirja, jonka luokka oli tehnyt Mikaelalle oli aivan uskomaton piristys! Miksu hihitteli juttuja ja katseli mahtavia kuvia. Kiitos kaikille tekijöille!

7.4. kuulumiset

Tänään tuli 2kk täyteen onnettomuudesta. Ja paljon on ehtinyt tapahtua. Nyt Miksu on edelleen sairaalassa. Tiputus saatiin pois eilen, mutta nenämahaletku on edelleen paikallaan. Sitä pidetään vielä pari päivää, että ravinnon saanti voidaan varmistaa. Eilen ruokahalu heräili ja vähän ruokaa myös meni. Letku vaan tuntuu kurjalta ja vaikeuttaa nielemistä. Mutta sikäli kun ravinto pysyy sisällä, on mahdollisuus päästä kotiin viikonlopun jälkeen. Toivottavasti lääke suolistossa toimii nopeasti ja päästään vihdoinkin kotiin.

5.4. pikaiset väliaikatiedot

Miksu voi ihan hyvin. Ravintoa ja nestettä tulee tasaisesti eikä pahoinvointia ole ollut juurikaan. Miksu on kuitenkin edelleen sairaalassa eikä infektioriskin vuoksi saa ottaa vastaan vierailijoita.
Syy tautiin saattoi löytyä tänään. Useiden testien oton jälkeen löytyi suoliston bakteerikannan häiriö, joka toivottavasti saadaan nyt kuriin. Lisää huomenna, kun saamme tarkempia tietoja.

4.4. väliaikatietoja

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika raskaat. Vaikka edellinen otsikko olikin lupauksia antava, ei mahatauti, tai mikälie, ole helpottanut. Se on lähinnä aaltoillut. Yleiskunto on kuitenkin päässyt melko kehnoksi. Eilen illalla mentiin taas sairaalaan, kun ruoka ei vaan kertakaikkiaan maistu ja mene alas. Ja jos menee, niin aiheuttaa kovaa kipristelyä ja pahoinvointia. Asiaa tutkitaan perinpohjin ja toivomme saavamme vastauksia lähipäivinä. Miksu on nyt tiputuksessa tutkimusten ajan ja valitettavasti infektioriskien vuoksi vierailut eivät ole mahdollisia. Miksu on kuitenkin parhaissa mahdollisissa käsissä.

Mutta on hyviäkin uutisia. Torstaina otetuista röntgenkuvista näkyi, että lantion ja reiden luutuminen on todella hyvällä mallilla. Miksu sai luvan varata oikealle jalalle heti kun muu kunto antaa siihen mahkut. Eli pari viikkoa etuajassa. Myös proteesin kanssa asiat etenevät hyvin. Jalkaterä oli tosiaan oikein nätti ja muutenkiin siihen liittyvät asiat etenevät hyvin. Polvinivel oikenee oikein mainiosti ja kivut ovat lakanneet melkein kokonaan.

Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että selvyys mahahommiin saadaan mahdollisimman nopeasti. Ja sen myötä paraneminen. Laitamme sitten heti infoa, kun lisää selviää. Pyrimme siihen, ettei näin pitkää gäppiä syntyisi enää.

27.3. voiton puolella mahataudista

Tässä hyvin lyhyt tilanneraportti Miksun voinnista. Tänään aamulla väri alkoi palata Mikaelan kasvoille ja eilisen päivän aikana saavutettu nestemäärä oli tehnyt tehtävänsä. Edelleen jokainen ruoka ja juoma on tuputettava väkisin, mutta toivomme todella, että ruokahalu palaa pian. Tänään päivää piristi kuitenkin Hannan ja Hannahin, sekä Annarin vierailut ja se, että päästiin katsomaan Rio-kissaa.
Huomenna menemme sairaalaan fysioterapiaan, sekä siteiden vaihtoon. Ja mahdollisesti näemme USA:sta saapuneen jalkaterän, joka on proteesimestarin mukaan "tosi nätti". Siispä lisää kuulumisia piakkoin.

24.3. Takas lasarettiin ja taas kotiin

Tiistaina päästiin sitte himppuun. Tai siis väliaikaiskotiin, joka otettiin käytännön syistä pyörätuolivaiheen ajaksi. Tiistai-ilta meni suht hyvin, keskiviikko pykälän huonommin ja tänään aika kurjasti. Syynä on vatsatauti, joka ei anna minkään pysyä sisällä kahta minuuttia kauempaa. Päivällä siteiden vaihdon yhteydessä sovittiin, että jos iltaan mennessä ei olo kohene, niin täytyy tulla takas sairaalaan. Klo 19 aikoihin sinne sitten lähdettiin. Miksulle laitettiin ravintoliuos tiputuksella, mutta onneksi vain neljäksi tunniksi. Eli puolen yön aikoihin pitäis päästä kotiin. Labratestit otettiin samassa yhteydessä, eli pian pitäisi selvitä myös, että onko kyseessä virus, bakteeri vai mikä. Silti tuntuu tosi kurjalta ylimääräiseltä lisältä, kun mainiosti oltais ilmankin selvitty.
No, nyt hartaasti toivotaan, että pöpö on pikaisesti ohi menevä ja päästään totuttelemaan arkeen.

Siteiden vaihdossa ollut Lea-kirurgi oli oikein tyytyväinen jalan paranemiseen ja oli sitä mieltä, että ensi viikolla pääsis jo sovittamaan ensi-proteesia. Se on tosi hyvä uutinen ja otimme sen ilolla vastaan.

Koulunkäyntiä aloitellaan ensin kotiopetuksella. Ilmeisesti kävi niin onnekkaasti, että Teijo toimii Miksun kotiopena. Tavoitteena olis arviolta parin viikon jälkeen päästä myös pariksi tunniksi/päivä koululle. Sitten kun pyörätuolissa liikkuminen on jo helppoa, voi Miksu jatkaa normalisti koulua.

Laitamme päivitystä voinnista mahdollisimman pian. Nyt vaan peukut pystyyn, että pöpö kaikkoaa nopeasti.

21.3. kuulumiset

Eilisen sunnuntain synttärijuhlat menivät oikein mukavasti. Oli kivaa olla sairaalan ulkopuolellakin näkemässä kavereita.

Tänään on ollut ihan kelpo päivä, vaikkakin siteiden vaihto oli aika kivulias. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Viime viikon leikkauksen yhteydessä laitettu kanyylikin poistettiin tänään ja se oli suuri ilonaihe. Hanna ja Hannah kävivät moikkaamassa ja vointi oli oikein hyvä, Sapuskakin maistuu taas, ja lääkkeitä tarvii syödä vähemmän.

Vasemman jalan oikeneminen on sekin jo tosi hyvällä mallilla, eikä hermosärkyjä ole ollut muutamiin päiviin lähes olenkaan. Kaikki siis vaikuttaa todella positiiviselta, ja mikä parasta, Miksu pääsee erittäin todennäköisesti pois sairaalasta huomenna tiistaina. Aivan mahtavaa. Sairaalalla täytyy tosin käydä vielä jonkin aikaa siteiden vaihdossa noin kolmen päivän välein.

17.3. suunnitelmat

Jee! Toissa päivänä saatiin aikataulu kotiutumiselle. Näillä näkymin Miksu pääsee sairaalasta ensi tiistaina 22.3., mutta se saattaa vielä siirtyä. Tosi kivaa kuitenkin, että on taas suunnitelmia.

Sunnuntain synttärikemutkin ovat edelleen kalenterissa. Eilen käytiin Forumissa lahjaostoksilla. Oli muuten eka kertaa yli viiteen viikkoon sairaalan ulkopuolella. Muuten meni ihan hyvin, mutta reissun loppupuolella iski pahoinvointi. Mikä lie mahapöpö tai vastaava. Illalla onneksi olo alkoi parantua ja yö meni ihan suhteellisen hyvin.

Tänään jouduttiin tekemään vielä yksi (pienehkö) leikkaus, kun jalkaan tarvittiin pieni ihonsiirre. Aamu ja päivä olivat pitkiä, koska nukutuksen takia piti olla syömättä ja juomatta. Toimenpide alkoi vasta klo 14 maissa, joten tämän päivän vierailijat jouduttiin siirtämään toiselle päivälle.

Muuten paraneminen etenee ihan hyvin. Lihaskuntoutuskin on jo ihan hyvässä vauhdissa. Jumpata pitää, vaikka sattuisikin. Ruokahalu saisi olla kyllä kovempi, mutta eiköhän sekin sieltä kohta kohene. Paranemiseen tarvitaan rakennusaineita ja syöminen ja juominen ovat todella tärkeässä roolissa.

Miksu varmaan itse kirjoittaa sitten seuraavaksi tässälähipäivinä.

14.3 Kuulumisia

Moi. Miksu kirjoittaa. Tänään päivä on mennyt ihan hyvin. Aamulla vaihdettiin siteet jalkaan ja tänään ensimmäisen kerran suihkussa. Se vähän kirveli, mutta meni hyvin. Haava parantuu koko ajan enemmän. Pian päästäänkin jo aloittamaan proteesihommat, kunhan jalka paranee tarpeeksi.

Päivällä oltiin koulussa äikän ja matikan tunnilla. Sen jälkeen mentiin munuaisultraääneen. Kaikki oli kunnossa. Päivällä ruokana oli kanapyöryköitä ja riisiä. Pyörätuoliin nouseminen sujuu jo minulta itse. Sunnuntaina saatan jopa päästä yksille synttäreille, mutta siitä pitää huomenna puhua lääkärin kanssa.

Loppupäivä onkin sujunut ihan hyvin, vaikka hermosärkyä on paljon. Matilda, isi ja äiti ovat nyt sairaalassa ja telkkarista tulee Salkkarit. Kaikille kavereille ja tutuille terveisiä! Ei kauaa tarvitse varmaan enää täälläkään olla :) Huomenna selviää suunnilleen hoitosuunnitelma.

13.3. kuulumisia

Pitkä viikonloppu on sujunut oikeastaan melko samoissa kuvioissa kuin tässä viime viikko muutenkin. Pyörätuolissa liikkumista ollaan treenattu useitakin kertoja päivässä. Välillä pitempiä aikoja ja toisinaan vain pieniä hetkiä. Kaikki Miksun jaksamisen mukaan. Perjantaina tehtiin jalan siteiden vaihto. Haava on siisti, mutta Miksun omasta mielestä se on vielä "kauhean näköinen". Paranemista tapahtuu kuitenkin joka päivä ja seuraavan kerran siteiden vaihto tehdään maanantaina.

Miksun viuluopekin kävi torstaina ja vaikka soittaminen olikin vähän hankalaa, niin sekin saatiin käyntiin kivasti.

Tänään käväistiin viitisen minuuttia ulkona moikkaamassa Peppi-koiraa ja mummua. Miksu syötti Pepille muutamia herkkupaloja ja päivällä tulikin sitten kavereita vierailulle. Saimme asentaa oman pelikonsolin sairaalan telkkariin ja parhaillaan onkin käynnissä lumilautapelin pelaaminen pitkän tauon jälkeen. Miksun mieliala vaihtelee todella paljon kipujen mukaan ja usein sairaalapäivät ovat vielä todella rankkoja.

10.3 Terve

No moi. Miksu pääs vihdoin kirjoittaa blogiin. Elikkäs, kerrataanpa vähän tapahtumia. Tänään 10.3 päivä on ollut osittain hyvä ja osittain huono. Aamulla herättiin ehkä kahdeksan maissa. Syötiin aamupala ja lääkkeet. Sen jälkeen sitten vähän lepäiltiin. Sitten aamulla käytiin kuitenkin koulussa ja opiskeltiin kuvista. Sain tehtyä kortin teho-osaston hoitajille, jotka hoitivat minua siellä. Sitten taas lepäiltiin ja juotiin paljon. Äiti harjasi hiukset suoraksi ja laittoi letit. Nyt katsomme äidin kanssa Step Up 3 elokuvaa. Äiti jää yöksi. Huonetoveri tulee kuulemma yöllä ja me nukutaan varmaan silloin. Kaikille PALJON terkkuja,

Miksu

7.3. lyhyt katsaus

Blogin päivitys on hiukan kärsinyt, koska olemme olleet nyt niin paljon Miksun luona seuraamassa kuntoutusta ja hoitoa. Ja olemme myös vuorotellen nukkuneet huoneen lattialla Miksun sängyn vieressä.
Viikonloppuna oltiin pyörätuolissa 3 kertaa, sunnuntaina jopa 4. Koko ajan paranee jaksaminen ja heikko olokaan ei tule enää niin helposti kuin alkuun. Tänään käytiin myös sairaalakoulussa lyhyellä bilsantunnilla. Huomenna opiskelua jatketaan taas. Lisäksi ollaan käyty päivittäin nuorisohuoneessa soittamassa kosketinsoittimella paria Miksun lempparibiisiä.

Kavereiden tapaaminen on ilahduttanut Miksua todella paljon. Pientä väsymystä on havaittavissa usein iltapäivällä ja illalla, koska kivut ja lääkkeet vaikuttavat vielä niin voimakkaasti. Niistä huolimatta Miksu on jaksanut innostua sopimaan kaverikäyntejä ja mielellään seurustellut vierailijoiden kanssa. Miksu kiittää kaikkia ihanista lahjoista, korteista ja herkuista. Suklaata ja suosikkinameja on kertynyt jo varmaan loppuvuoden tarpeiksi.

4.3. kaikki tipat on saatu veks

Muutama päivä on jäänyt kirjoittamatta, pahoittelut. Tänään Miksu pääsi omaan huoneeseen, ja kaikki letkut on poissa. Todella vapauttava juttu ja yksi välietappi taas saavutettuna.

Eilen tavattiin aamulla myös proteesimestari, joka näytti videoita ihmisistä joilla on proteesi. Miksu oli eritttäin hyvällä tuulella ja kaikki ajatukset olivat tulevaisuudessa. Miksu pääsi eilen myös ekaa kertaa pyörätuoliin, joten liikkuminen alkaa käynnistyä hiljalleen. Tänään Miksu siirtyi pyörätuoliin lähes kokonaan ilman apua, joka varmasti myös lisää hyvää fiilistä.

Tämä päivä on ollut muuten vähän kurja, kun kipuja on ollut monin paikoin. Päivää piristi kuitenkin todella  paljon, kun Jenny ja Helene tulivat käymään. Nyt Miksua siis voi tulla katsomaan, mutta kannattaa varmaan ensin sopia esim. Minnan välityksellä, ettei vahingossa kävisi niin, että on liikaa porukkaa samaan aikaan. Vierailuaika on klo 12-19.

Sairaalan koulukin alkoi tänään lyhyellä tilannekartoituksella ja maanantaina on jo sitten ihan opiskeluakin.
Eli koko ajan mennään eteenpäin.

1.3. kuulumiset

Raskas helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja aivan käsittämättömän hienoja harppauksia näkyi Mikaelan voinnissa tänään. Ruoka maistui jo paremmin, vatsa ei ollut enää niin kipeä. Tulehdusarvot laskussa, kuumeilua vähemmän ja muutama asennon vaihto sujui todella hienolla tsemppausasenteella! Hyvä Miksu!
Miksu jaksoi seurustella, nauraa muutamille hauskoille vitseille ja katsoa vielä kertaalleen lauantain Putouksen parhaita paloja. Iltapäivällä kuitenkin vasemmassa jalassa tuntui kovia kipuja ja olo tuntui taas todella tukalalta. Kipulääkkeen jälkeen tuli myös pieni väsymys ja oli pienen päiväunen aika. Illalla olo oli hetkittäin parempi, mutta jalassa on ikävää hermosärkyä, joka on välillä tosi voimakasta ja aiheuttaa tuskaa Miksulle. Huomenna aamulla on taas jalan siteiden vaihtoa, sekä muiden haavojen hoitoa. Jos syöminen pysyy hyvänä ja ruokahalu vielä lisääntyy, on luvassa loppuviikkoa kohden mahdollinen kokeilu pyörätuoliin ja sen jälkeen varmaan siirtyminen valvontahuoneesta pois. Mutta tämä kaikki menee tilanteen ja Miksun jaksamisen mukaan. Huomenna oli tarkoitus myös aloitella pikkuhiljaa sairaalakoulua. Sama tosin siinäkin, eli Miksun voimavarojen mukaan. Koulukirjat viemme kuitenkin huomenna sairaalaan ja Miksu laittoikin tänään itse omalle opettajalle viestin opiskeluista.
Tänään oli kuitenkin ylivoimaisesti paras päivä onnettomuuden jälkeen. Olemme siitä äärimmäisen iloisia!

28.2. kuulumisia

Eilinen meni Miksulla lepäillessä. Perjantain leikkaus vei mehut ja koko viikonlopun yöunirytmikin vähän häiriintyi. Oikeastaan koko viikonlopun ajan oli melko kovia kipuja ja asiaan kuuluvaa kuumeilua. Onneksi viime yönä Miksu on saanut nukuttua jo pitkiä unipätkiä. Se tekee hyvää, koska paraneminen pitäisi saada kunnolla käyntiin.
Tämäkin päivä oli hoitajien mukaan varattu oikeastaan vain lepuuttelulle ja voimien keräilylle. Ruokahalu pitäisi saada heräämään, jotta tiputuksia saadaan pois. Kaikki asiat riippuvat toisista. Kun vahvat kipulääkkeet saadaan pois, paranee ruokahalu ja kun syöminen alkaa sujua normaalisti, niin ravintotiputuksetkin saadaan veks. Sitten kun kaikki letkut on pois, pääsee Miksu normihuoneeseen. Mutta nyt mennään ihan Miksun itsensä jaksamisen ehdoilla. Asennon vaihtaminen tekee kipeää, mutta sekin on välttämätöntä. Jonkin verran Miksu jaksaa katsoa telkkaria tai kuunnella kun luetaan kirjaa. Tietokoneella jaksaa olla hetkittäin, mutta kirjoittaminenkin on väsyttävää ja vähän hankalaakin. Mutta kaikkeen on luvassa helpotusta, kunhan paraneminen edistyy. Lähdemme vielä tänään iltakäynnille Miksun luo.

26.2. ilta

Munamies voitti. Aivan mahtava homma. Varmasti piristi Miksua, joka oli tänään aika uupunut eilisestä operaatiosta. Operaatio oli mennyt oikein hyvin, vaikka kirurgi sanoikin, että toimenpide oli ollut todella haastava. Se kesti itse asiassa niin kauan, että saimme vasta puolen yön jälkeen eilen tiedon sairaalasta, että Miksu oli siirretty heräämöstä huoneeseen ja että kaikki oli ok. Nyt on eksternifiksaattori korvattu ydinnaulalla ja titaaniruuveilla ja luutuminen nopeutuu. Elikkäs näillä näkymin kaikki isot leikkaukset on nyt sitten tehty ja siirtyminen tehovalvonrahuoneesta omaan toteutunee ensi viikolla. Varmaa emme vieläkään osaa sanoa, koska eilinen iso leikkaus teki taas hiukan viivästystä lääkkeiden vähentämisen ja muiden tehovalvontaan liittyvien asioiden kanssa. Toivotaan kuitenkin, että ensi viikolla olisi lupa tavata ystäviä. Se varmasti piristäisi Miksun mieltä!

Miksu oli tänään myös hieman kuumeinen ja senkin johdosta olo oli tuskainen. Kuumeilu kuuluu asiaan pitkien leikkausten jälkeen. Toivottavasti olo helpottuu huomiseksi. Ainakin aiempien leikkausten jälkeen niin on käynyt. Huomisen agendassa on röntgenkuvata jalka, jotta saadaan vielä varmuus, että luu on takuulla oikeassa asennossa.

Olemme kaikki terveiset toimittaneet perille, kiitoksia paljon niistä. Palaamme taas huomenna. Ja Miksu antoi myös omalla puhelimella äänensä Munamiehelle. Upea voitto!

25.2 väliaikatietoa

Eilinen päivä oli ihan rauhaisa. Mikaelalla oli jalan siteiden vaihto ja hakasten poisto, joka tehtiin leikkaussalissa. Toimenpide meni hyvin ja Miksu oli illalla pitkään hyvällä mielellä ja jaksoi vastailla muutamiin viesteihinkin.
Tänään aamulla menimme moikkaamaan Miksua. Veimme henkilökohtaisen videotervehdyksen Munamieheltä ja se sai Miksun hyvin onnelliseksi. Tämän päivän toimenpide, eli ydinnaulan laitto reisiluuhun oli suunnitelmissa aloittaa puolen päivän aikaan. Saimme kuitenkin tiedon, että leikkaus viivästyy edellisen operaation ja puuttuvien välineiden takia. Tällä hetkellä Miksu onkin toimenpiteessä ja saamme sairaalasta tietoja vasta illalla. Toivon mukaan pääsisimme kuitenkin vielä tänään tervehtimään ennen nukkumaanmenoa.

23.2. kuulumisia

Ensimmäinen yö osastolla oli mennyt ihan mukavasti, vaikka unta olikin tullut lähinnä pätkissä. Miksu oli kuitenkin pystynyt nukkumaan ja oli aamupäivällä ihan rauhaisalla mielellä. Vähän tietysti kipujen yhteydessä harmitti kaikenlainen sairaalaelämä: lääkkeitä, näytteitä ja kaikenlaisia ikäviä juttuja, mutta yritimme kuitenkin kannustaa Miksua ja kertoa kuinka tärkeää on paranemisen kannalta, että jaksaa itsekin yrittää. Asentojen vaihtaminen on välttämättömyys, joka aiheuttaa kuitenkin kipua. Mikaela on urheasti kestänyt asentojen vaihdokset ja ihaillen olemme katselleet ammattitaitoisten hoitajien otteita. Ylimääräinen murheenkryyni tuli illansuussa, kun "vamppyyritäti", elikkäs laboratoriohoitaja tuli nippaisemaan sormenpäästä verinäytteet. Mutta hyvinhän siinäkin sitten kävi, vaikka harmitus oli melkoinen jo etukäteen. Vamppyyritäti oli kuitenkin kiltti ja ystävällinen ja Miksu jäi ihan hyvillä mielin suunnittelemaan elokuvan katselua. Pikkiriikkinen annos ruokaakin saatiin masuun. Toivotaan, että ruokahalu kasvaa pikkuhiljaa.

Tapasimme tänään myös toisen ortopedin, jonka mukaan ydinnaulan laitto reisiluuhun voidaan tehdä jo perjantaina. Operaation jälkeen Miksu pääsee eroon jalan "häkkyrästä" (eksterni fiksaattori) ja koko paraneminen nopeutuu ja kivut vähenevät. Samoin infektioriski. Meidän mielestämme suunnitelma on erittäin hyvä. Huomenna aamupäivällä on ohjelmassa muutamien hakasten poistoa, ja jalan puhdistusta ja vasemman jalan tilannetta katsotaan muutenkin ihan leikkaussalissa, jossa nämä jutut on turvallisinta tehdä.

Mikaelan ikävä ystäviä kohtaan on kova. Kira, joka oli mukana kun onnettomuus sattui, sai tänään erityisluvan lyhyeen vierailuhetkeen Miksun luona. Varmasti oli todella tärkeää molemmille tytöille tavata toisensa ja Mikaelan mieli parani Kiran visiitistä paljon. Meidän puolestamme muutkin ystävät saisivat tulla moikkaamaan jo nyt, mutta joudumme kunnioittamaan valvontahuoneen sääntöjä. Näillä näkymin Miksu pääsee omaan huoneeseen viikonlopun jälkeen. Olemme pahoillamme omasta puolestamme, että aikataulu vähän venyy eilisestä suunnitelmasta, mutta ydinnaulan laitto on todella hyvä ja tärkeä operaatio ja vaatii parin päivän toipumisen valvontahuoneessa.

Mikaelalla on sairaalassa oma kännykkä, joka täytyy pitää vielä äänettömällä, mutta tietokoneen ja puhelimen avulla Miksulle voi laittaa viestejä ja piritystä. Hän lukee ja vastaa oman jaksamisensa mukaan, mutta varmasti aina jossain vaiheessa haluaakin tarkistaa viestit.

22.2. ilta

Tänään Miksu pääsi osastolle K8. Aluksi Miksu joutuu ainakin pari päivää olemaan tehovalvontahuoneessa, mutta ehkä jo viikon lopulla pääsee "omaan" huoneeseen. Nyt toimii jo oma tietokone, ja GoSu oli ainakin kovassa käytössä jo iltapäivällä. Oli innoissaan miltei 200 viestistä, joiden sisällössä oli paljon haleja, lahjoja ja paranemistoivotuksia. Miksu jaksoi tosi kauan lukea niitä ja lähetellä muutaman viestin itsekin.
Laitamme lähipäivinä Miksun koneeseen myös valtuutuksen kirjoittaa tänne, joten pääsee sitten itsekin laittamaan kuulumisia myös tähän blogiin.
Tunnelmat ovat siis todella hyvät nyt ja kuntoutuksessa päästään toden teolla eteenpäin.
Miksua pääsee siis moikkaamaan varmaankin loppuviikosta, mutta talon säännöt ovat, että maksimissaan kaksi kerrallaan ja klo 12-19 välisenä aikana. Ja flunssaisena tai muuten kipeänä ei sairaalaan tietenkään voi tulla, mutta uskomme, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä tervehtimään, koska sairaalaviikkoja tulee kuitenkin arviolta olemaan ainakin kaksi. Mutta aika näyttää miten Miksu sitten jaksaa kuntoutua. Ainakin osastolla on juuri näihin vammoihin perehtyneitä ja osaavia hoitajia, jotka tekevät parhaansa potilaiden eteen.

21.2 kuulumiset

Mentiin aamulla Miksun luo heti kahdeksalta. Yö oli mennyt suht ok, mutta aamulla Miksun olo oli taas vähän tuskaista ja levotonta ja sitä lisäsi erityisesti se, ettei ollut lupaa juoda mitään ennen päivän toimenpidettä. Klo11 paikkeilla oltiin sitten aloiteltu jalan kiinni ompelua ja reisiluun asennon korjausta. Kävimme Matildan kanssa tapaamassa sairaalan henkilökuntaa, joka hoitaa koko perhettämme Mikaelan lisäksi. Tapaamisen jälkeen soitettiin Miksun tilannetta, mutta leikkaus jatkui edelleen. Kolmeen saakka Miksu oli salissa ja sieltä takaisin teholle heräilemään. Jäimme odottelemaan lääkäreiden soittoa ja illansuussa puhelimessa näkyi soittajana Teho-osasto. Sydän pamppaillen vastasin puhelimeen ja sieltä kuului: "Moi äiti täällon Miksu". Tuli aivan järjettömän ilahtunut olo, kun kuuli Miksun reippaan äänen pyytävän Mango Smoothieta sairaalaan.

Menimme iltavierailulle ja Miksu oli hereillä koko ajan. Kipuja oli vähän jalassa ja vatsassa. Hyvää asentoa oli vaikeaa löytää. Oli kova jano ja pikkuisen kuumettakin siihen päälle, mutta koitettiin vähän vaihdella asentoa ja helpottaa Miksun tuskaista olotilaa kaikin mahdollisin tavoin. Oikeasta jalasta oli otettu ihoa avuksi vasempaan jalkaan ja sekin saattoi aiheuttaa levotonta venkoilua asennon kanssa. Toivotaan nyt pikaista helpotusta kipuihin ja särkyyn, jotta samalla voitaisiin kuitenkin vähentää kaikkia lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena tulee pahaa oloa ja vatsavaivoja. Kaikki tämä kuuluu asiaan näin isojen toimenpiteiden jälkeen.

Huomenna on edelleen hyvin todennäköistä, että Miksu siirtyy osastolle ja pääsee sen jälkeen vastaanottamaan vieraita ja käyttämään konetta ja omaa kännykkää. Kävimme tänään myös pienellä tutustumiskäynnillä osastolla ja oli mukava nähdä paikka, jossa Miksu aloittaa sitten kuntoutumisen oikein kunnolla.

Vaikka tänään onkin ollut vähän tuskainen päivä, niin silti täytyy muistaa, että tämä on vain vähän ikävämpi vaihe paranemisessa ja huominen päivä voi taas tuoda niitä hyviä hetkiä Mikaelan toipumiseen. Laitamme sitten tietoa, koska Miksua on mahdollista päästä moikkaamaan. Moni on jo kysellyt sopivaa päivää ja hetkeä, mutta ihan tarkkaan emme vielä tiedä niistä itsekään. Varmimmin vasta sitten, kun ollaan siirrytty osastolle ja saatu asiat siellä järjestykseen.

20.1. ilta

Tänään on taas ollut paljon positiivista kehitystä. Mahaletku saatiin pois, ja syöminen on aloitettu varovasti. Miksu oli tosi pirteä ja hyvällä mielellä sekä päivällä että illalla. Juteltiin pitkät pätkät ja Miksun omasta aloitteesta käytiin vähän itse onnettomuuttakin läpi. Huomenna aamupäivällä on sitten jalan viimeistelyoperaatio ja näillä näkymin siis tiistaina Miksu pääsee siirtymään vuodeosastolle. Luettiin kaikki ystävänpäivä- ja parane pian-kortit läpi ja Miksu oli niistä tosi ilahtunut. Tähän mennessä ei oo oikein voimat riittäneet niihin keskittyä. Laitetaan taas huomenna kuulumisia, kun hommat etenee.

19.2. ilta

Sori, että on mennyt kaksi päivää ilman päivitystä.
Miksu on ollut hyvinvoiva, keräillyt voimia ja totutellut hereillä oloon.
Eilinen meni pääsääntöisesti ihan vaan lepäillessä ja videoita katsellessa.
Tänään oli siteen vaihto, joka meni tosi hyvin. Operaation suorittaneen lääkärin mukaan kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Maanantaina ommellaan viimeiset palat kiinni. Jos/kun se menee suunnitelmien mukaisesti, niin Miksu pääsee vuodeosastolle tiistaina.
Tulehdusarvot ovat edelleen selkeässä laskusuunnassa. Samoin kuumeilu on pysynyt pienenä.
Miksu on myös itse hyvin tomerasti vaihtanut asentoa jne, eli lihakset ovat hyvin käytössä joten esim. makuuhaavoista ei pitäisi olla huolta. Miksun hyvä lihaskunto ja notkeus ovat myös avainasemassa tulevassa kuntoutusjaksossa.
Selkeä ilonaihe oli myös, että Munamies on Putouksen finaalissa. Miksulla on telkkari sängyn vieressä.

17.2. ilta

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Miksu on ollut hyvin hereillä, katsellut muutaman leffan ja lepäillyt. Aamulla vaihdettiin side vasempaan jalkaan. Siellä kaikki oli hyvin. Juttelimme iltapäivällä osaston anestesialääkärin kanssa pitkään ja hänenkin mielestään tilanne näyttää oikein hyvältä.

Illalla oli vähän kipuja ja kutinoita ja Miksu tunsi olonsa välillä ahdistuneeksi, kun ei oikein kyennyt rapsuttamaan kutiavista paikoista eikä mukavaa asentoa meinannut löytyä. Yötä vasten annettiin kuitenkin kipulääke, joka myös samalla väsyttää. Kuume oli pysynyt ihan hyvin hallussa, eikä illalla sitä ollut enää oikeastaan ollenkaan. Myös pulssi oli rauhallinen. Paijailimme Miksun hyville yöunille. Matilda oli myös mukana.

Lähipäivät menevät lepäillessä ja lääkkeiden annostusten pienentämisessä. Pitkästä anestesiasta/voimakkaista kipulääkkeistä pitää vierottaa hissukseen.

Viimeinen ompelutoimenpide vasempaan jalkaan tehdään näillä näkymin maanantaina ja on hyvin todennäköistä, että Miksu pääsee normaaliosastolle jo tiistaina. Mutta sitä ei voi vielä luvata.

Ollaan kerrottu terveisiä ja yritetty muistaa kaikkien kannustukset. Ihanat kortit ja kirjeet on Miksun lähellä ja heti kun Miksun keskittyminen ja voimat sallivat, hän saa rauhassa tutkailla ja lukea niitä läpi.

16.2. ilta

Just tultiin Miksun luota. Oli hereillä ja tosi hyvillään, kun tultiin. Kuume oli käynyt taas aika korkealla, ollen kyllä laskussa jo kun tulimme. Se laski vierailun aikana vielä aika paljon helpottaen Miksun oloa, joka oli kuumuuden takia aika tuskainen. Laitettiin kylmägeelipusseja kuumottaviin paikkoihin ja Matilda paijasi kylmään veteen kastetuilla liinoilla käsiä.
Tuli oikein hyvä mieli kaikille. Paraneminen on selkeästi käynnissä.
Huomenna on aamulla ohjelmassa siteen vaihto jalkaan, joten pääsemme käymään ekan kerran vasta alkuiltapäivästä.
Ylihuomenna perjantaina on tarkoitus sulkea jalan haava. Sitä on pidetty tarkoituksella vielä auki, ettei tule ylimääräistä painetta.
Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Miksu pääsee normaaliosastolle viimeistään alkuviikosta. Arvio sairaala-ajalle siitä lähtien on 2-4 viikkoa riippuen kuntoutuksen edistymisestä. Normaaliosastolle saavat sitten kaikki tulla Miksua moikkaamaan.
Veimme kaikki terveiset, joilla oli selkeästi piristävä vaikutus. Kun kysyimme, että haluaisiko Miksu lähettää joitain erityisiä terveisiä blogin kautta, niin hetken miettimisen jälkeen hän totesi: "Munamies voittaa!".

15.2. ilta

Mahtavia uutisia. Miksu on päässyt pois hengityskoneesta ja pystyi jo kuiskailemaan meille. Oli muutenkin jo selkeästi hereillä. "Kauanksmun pitää olla täällä?" oli eka kysymys. Seuraava oli "Espanja?" Lohdutettiin, että mennään myöhemmin. Ja pienen harkinnan jälkeen tuli huolestunut kommentti "meillon matikankoe perjantaina".
Eli oikein hyvä on vointi. Selkää kutitti, mutta siihenkin löytyi viilennystä.
Väsymys oli aikamoinen, joten lähdimme jo puoli kymmenen huitteilla kotiin.
Aamulla mennään taas kahdeksaksi. Ja huomenna muutenkin saadaan varmaan tietää normaaliosastolle siirtymisen aikataulu. Luultavasti ihan muutaman päivän sisään. Huomenna varmaan äänikin kulkee jo paremmin. Hengityskoneesta irroituksen jälkeen menee jonkin aikaa, ennen kuin ääntä tulee.
Hyvää yötä kaikille ja huomiseen.

15.2. Paljon positiivista ja vähän ylimääräistä

Aamu alkoi puhelinsoitolla teholle, jonne saimmekin luvan tulla heti 8 aikoihin. Päästyämme paikalle Mikaela olikin jo viety toimenpiteeseen, jossa jalan sulkemista oli tekemässä plastiikkakirurgi. Mikaelan vatsan huonoa toimintaa ja pingottuneisuutta haluttiin samassa yhteydessä selvittää, koska vatsaan oli päässyt ilmaa myös suoliston ulkopuolelle. Samaan aikaan me pääsimme pitkään keskustelutuokioon oman vastuulääkärin kanssa. Keskustelussa käytiin läpi sunnuntain leikkausta, tulevaa kuntoutusta ja alustavia aikatauluja. Saimme erittäin kannustavia ja voimia antavia tietoja. Lisäksi saimme lisää infoa jalan suhteen, sekä toiveikkaita aikatauluja siitä, että Miksu kävelisi jo ennen kesää!
Lähdimme sairaalasta odottelemaan uutisia vatsan tähystyksestä ja päivällä tulikin puhelu tähystäneeltä kirurgilta, että syy vatsan pingotukseen ja kipuihin oli löytynyt ohutsuolesta. Siellä oli pieni repeämä, joka saatiin välittömästi korjattua samassa yhteydessä, kun jo oltiin valmiiksi leikkaussalissa. Huojentavaa oli myöskin se, että kun syy löytyi, niin korjaus tehtiin välittömästi ja Mikaelan tilassa on näin ollen odotettavissa paljon asioita, jotka tulevat menemään parempaan suuntaan. Miinuksena tietysti se, että sunnuntainen vekki vatsassa hiukan kasvoi pituutta, mutta tällä hetkellä tila on stabiili, lääkkeitä vähennetään, nukutusta vähennetään, samoin hengityskonetta ja pian toivomme suurta askelta eteenpäin, eli kunnollista heräämistä. Kävimme piipahtamassa myös iltapäivällä, mutta Mikaela oli vielä aika uninen. Ajatus on mennä käymään sairaalassa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Päivityksiä laitellaan sitten taas tänne blogiin.

14.2 Iltakuulumisia

Soitimme osastolle illan suussa ja kuulimme hyviä uutisia ortopediltä, joka oli käynyt katsomassa Mikaelaa.  Hän on myös Mikaelan vastuulääkäri ja hän välitti meille hoitajan kautta viestin,  että hän oli oikein tyytyväinen huolella tehtyyn leikkaukseen ja päivällä otettujen röntgenkuvien perusteella hänen mielestään lopputulos on erinomainen. Hoitajat ehdottivat meille tänä iltana hiukan aikaisempaa iltavierailua Mikaelan väsymyksen takia. Lähdimmekin sitten saman tien sairaalaan ja nyt myös Matilda pääsi moikkaamaan isosiskoa ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen. Välitimme Miksulle terveiset ja kerroimme kaikista ihanista ystävänpäiväkorteista ja lahjoista, joita Miksu pääsee rauhassa lukemaan sitten, kun voimia riittää ja lääkkeitä voidaan vähentää. Kiitokset kaikille ihanille ystäville! Teidän muistamisenne ja kannustustuki on Mikaelalle varmasti supervoimia antavaa!
Huomenna aamulla kuulemme varmaankin huomisen päivän toimenpiteistä ja aikatauluista, mutta Mikaela keräilee nyt voimia ja kirjoittelemme sitten huomenna taas lisää.

14.2. päiväkatsaus

Käytiin aamulla Miksua kattomassa kasin jälkeen. Oli hereillä, mutta selkeästi väsynyt eilisestä. Oli kuitenkin tosi ilahtunut, kun tultiin ja jaksoi meille hymyilläkin ja näyttää peukkua. Mahdollisesti huomenna saadaan hengityskone pois, joka helpottaa varmasti merkittävästi Miksun oloa. Saa alkaa taas puhua, mikä on tosi tärkeää.
Tämä päivä menee pääosin lepäillessä ja voimia keräillessä. Jalan umpeen ompeleminen, joka oli tarkoitus tehdä eilen, siirrettiin huomiselle osin johtuen eilisen leikkauksen pitkästä kestosta.
Käymme katsomassa Miksua nyt kahden aikaan ja sitten varmasti illalla vielä.

Kiitos vielä kaikille kannustavista viesteistä. Olemme terveiset vieneet perille ja Miksu on ollut niistä tosi ilahtunut. Ne taatusti lisäävät hyvää oloa ja antavat voimia.

13.2. Nopea väliaikatieto

Leikkauksen alku viivästyi. Siksi ollaan myöhemmässä, kuin suunniteltiin.
Juttelimme juuri kirurgin kanssa. Leikkaus oli onnistunut suunnitelmien mukaisesti.
Aivan mieletön helpotus.
Laitamme lisää fiiliksistä myöhemmin, mutta ajattelimme heti informeerata, kun varmaan aika moni odottelee tietoja.

12.2 kuulumisia

Miksu on ollut tänään oikeastaan koko päivän hyvin uninen. Syynä tietysti voimakkaat kipulääkkeet, kuumelääkkeet ym. Miksua seurataan jatkuvasti ja meillä on täydellinen luotto koko henkilökuntaan, jonka työ on käsittämättömän arvokasta. Ensimmäisen kerran kävimme aamulla 8 aikoihin, sitten iltapäivällä 17-18 välillä. Silloin päästiin myös juttelemaan osaston lääkärin kanssa ja saatiin Miksulta pari pientä hymyä, ja se abc-peukku! Iltaunille käytiin vielä paijaamassa 21 jälkeen, mutta väsymys oli melko voimakasta ja kommunikointi myöskin hyvin vähäistä. Toki saatiin nyökkäys merkiksi siitä, että Mikaela tiesi isin ja äidin olevan lähellä. Oma hoitaja jäi päivystämään ja me lähdimme ihan rauhaisin mielin sairaalasta. Aamulla on tarkoitus mennä heti 8 maissa tervehtimään ja lantioleikkauksen valmistelut alkavatkin sitten näillä näkymin heti 9 jälkeen aamulla. Edessä on taas merkityksekäs päivä, joka edistää Mikaelan paranemista. Positiivisin ajatuksin odottelemme tietoja seuraavasta vaiheesta ja toivomme rauhaisaa yötä kaikille.

11.2. iltakuulumisia

Oli aivan mahtava visiitti. Miksu oli hyväntuulinen ja selkeästi eniten hereillä ja läsnä tähän mennessä. Hymyili useasti ja kuunteli kaikki terveiset ja liikuttui muutaman kerran, esim. kun näytimme Pepin kuvaa. Näytettiin abc-peukkua ja Miksu näytti takas. Tuntui ihanalta. Miksu oli kuitenkin sen verran väsynyt, että vähän yhdeksän jälkeen paijailimme yöunille ja menemme heti aamulla uudestaan.

11.2. Suuria ratkaisuja

Tänään klo 14 meillä piti olla palaveri kirurgien kanssa jalkaterän kohtalosta. Klo 11 saimme puhelun Mikaelaa leikanneelta plastiikkakirurgilta, että verenkiertoa jalassa ei ollut riittävästi kaikista yrityksistä huolimatta ja tämä oli aiheuttanut Mikaelalle mm. kuumeilua. Lisäksi erilaiset infektioriskit yms. kasvoivat merkittävästi.

Tämän johdosta useiden erikoisalojen asiantuntijakirurgit olivat, käytyään monissa forumeissa asiaa läpi, päätyneet  Mikaelan turvallisuudenkin takia leikkaamaan jalan jo klo 12. Koska jalkaterän verenkierto oli merkittävästi huonontunut olisi edessä ollut useiden leikkauksien sarja, joihin olisi kuulunut mm. leikkaus, jolla selästä olisi otettu lihasta puuttuvan tilalle. Lopputuloksena olisi kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut huonosti toimiva jäykkä ja ikuisesti kipeä oma jalka. Vaihtoehtona nykyteknologian proteesi, joka mahdollistaa voimistelun, juoksemisen ja pääsääntöisesti kaiken urheilemisen on parempi vaihtoehto. Tai oikeammin, erinomainen. (Alla pari linkkiä, jossa Petan naapuri Keyseiltä näyttää maailmanmestarin taidonnäytteitä proteesijalalla).

Hommahan on raju. Emme kiellä sitä. Mutta meillä on ollut tiistai-iltapäivästä asti aikaa totutella ajatukseen, että näin voi käydä. Ja näillä spekseillä ratkaisu on oikea. Se, että jalkaterän elpymistä odotellessa kaikki muut, kuitenkin välttämättömät operaatiot joutuvat odottamaan, lisää paljolti esim. jo edellä mainittuja infektioriskejä yms. Mikaelan vointia riskeeraavia asioita.

Leikkaus onnistui hyvin, ja samassa yhteydessä myös reiden avohaava ommeltiin kiinni. Mikaela on stabiilissa tilassa ja kaikki on ok. Sairaanhoitaja kuvaili, että "täällä mennään tasaisen varmasti, kuin höyryjuna". Tämä on meille tässä vaiheessa kannustavaa tietoa, jonka avulla jaksamme olla tsemppaavin ajatuksin toistemme ja Mikaelan tukena. Käymme Miksua nyt illalla vielä katsomassa ja paijaamassa yöunille.

Seuraava etappi on ensi sunnuntai, jolloin lantioon asennetaan metallituet. Leikkaus kestää arviolta 3h ja on johtavan ortopedin mukaan "aikuisilla rutiinitoimenpide, lapsilla tosin vaan harvinainen, koska normaalisti lapsen lantio joustaa niin paljon, että tapauksia on hyvin harvoin". Tärsky ratikan kanssa oli ollut melkoinen, että lantio oli murtunut ja vaatii nyt leikkauksen, jotta toipuu ennalleen.
Jalan amputaatioratkaisulla saatiin myös aikaistettua lantio-operaatio tiistailta sunnuntaille, joka on tärkeää sen takia, ettei lantio ehdi alkaa kiinnittyä väärään asentoon.

Tämän päivän ilouutisia on myös, että näillä näkymin Mikaelaa herätellään ma-ti-huitteilla, jolloin sitten hengityskoneen käyttö voidaan lopettaa ja päästään puhumaan. Mahtavaa.

Kohta lähdemme käymään Lastenklinikalla ja viemme kaikilta paljon terveisiä ja rakkautta. Päivitämme tilannetietoa taas voimavarojemme mukaan ja edelleen lähetämme suuret kiitokset kaikille meitä ja Miksua kannustaneille ystäville.

Tässä yllä mainitut linkit:
http://www.youtube.com/watch?v=lEh4qCnw_bI

http://www.youtube.com/watch?v=wY1a2JgZXVk

10.2. iltakuulumiset

Miksu oli aika väsynyt, joten paijasimme vain hyvän yön paijaukset ja kerroimme, että olemme perustaneet blogin. Miksu edelleen kuulee ja ymmärtää mitä sille sanoo, mutta nukutushommien takia on sen verran sekavassa tilassa, ettei aina jaksa vastata.
Lähetimme kuitenkin kaikilta ystäviltä terveiset ja tsemppiä.
Huomenna klo 14 on iso palaveri kirurgien kanssa. Silloin pitäis jatkohoidon suunta selvitä.
Huomiseen.

10.2. Ensimmäinen päivitys

Hei.

Ihan alkuun suunnattomat kiitokset kaikille teille, jotka olette lähettäneet meille tsemppaus- ja voimaviestejä. Emme ole murto-osaankaan niistä vastanneet, koska aika ja voimat eivät ole riittäneet. Ne ovat silti olleet meille todella tärkeitä ja helpottaneet oloamme, sekä välittäneet rakkautta ja positiivista energiaa kauttamme myös Miksulle.

Mahdollistaaksemme helpon tavan päästä lukemaan Mikaelan kuulumisia päätimme aloittaa blogin. Blogin pitäminen sinänsä on meille kummallekin uutta, mutta eipä kai tässä nyt sen kummempaa ole kuin muutenkaan viestien kirjoittamisessa. Pyrimme päivittämään tätä mahdollisuuksien mukaan päivittäin, ja kun toipuminen/kuntoutus etenee pitemmälle, aina sen mukaan kun kerrottavaa tulee.

Älkää ottako henkilökohtaisesti, kun emme ehdi kaikkiin viesteihin vastata. Tukenne on meille joka tapauksessa aivan mielettömän tärkeää.

Lyhyt kertaus tapahtuneesta.

Viime maanantaina 7.2. Miksu jäi Rautatieaseman edessä ratikan alle. Oli siellä jumissa n. 10min. kunnes ratikka saatiin nostettua ja Miksu ambulanssiin. Sieltä Lastenklinikan ensiapuun, josta välittömästi leikkaukseen, joka kesti 4-5h. 2 verisuonikirurgia, 2 plastiikkakirurgia ja ortopedi laittoivat pahasti vaurioituneen vasemman jalan luita paikalleen, sekä kiinnittivät murtuneen lantion.
Sieltä Miksu vietiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa hän on ollut jatkuvassa seurannassa siitä lähtien.
Tiistai-iltana tehtiin toinen, kuuden tunnin leikkaus, jossa siirrettiin terveestä oikeasta jalasta 25cm verisuonta vasemman nilkan ja jalkaterän väliin, jotta jalkaterään saataisiin verenkierto.
Veri saatiinkin jalkaterässä kiertämään, mutta huomenna perjantaina pitäisi selvitä, onko verenkierto riittävää.
Olemme onnekkaassa asemassa, kun Suomen parhaat ortopedit, verisuoni- ja plastiikkakirurgit ovat Miksua operoineet, joten parempaa hoitoa on vaikea kuvitella. Lastenklinikan teho-osaston henkilökunta on myös todella ensiluokkaista.
Muuten Miksu on säästynyt aivan hämmentävän hyvin onnettomuudesta. Kädet, pää, selkäranka, sisäelimet oikea jalka- kaikki vaurioitumattomia. No, oikeassa polvessa on seitsemän tikin viiltoventti, mutta tässä kokonaisuudessa se tuntuu hyttysen pistolta.
Eilen ja tänään saimme Miksuun kontaktin. Avasi silmät ja tunnisti meidät. Pystyimme kommunikoimaan niin, että Miksu aina nyökkäsi tai pudisti päätään kysymyksille. Muutama hymykin saatiin, joka tuntui aivan mielettömän hienolta. Lääke- ja nukutustokkura on kuitenkin melkoinen vielä tällä hetkellä.
Käymme tässä vaiheessa sairaalassa aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tänään menemme vielä siis klo 20:30. Valitettavasti teho-osaston vierailut ovat sallittuja vain perheenjäsenille. Mutta sen ymmärtää, kun siellä on käynyt. Huomenna toivottavasti saadaan myös jonkinlainen aikataulutus jatkotoimista. Tässä epätietoisuudessa odottaminen on todella piinallista.
Matilda on ottanut tapahtuneet todella urheasti. Ikä tosin saattaa toimia myös jonkinlaisena itsesuojeluvaiston puskurina. Seuraamme koko ajan ammattilaisten kanssa, ettei käyttäytymisessä ala esiintyä poikkeavuutta. Olemme Matildaa kohtaan myös koko ajan täysin rehellisiä, vaikkemme välttämättä jokaista yksityiskohtaa käykään läpi.
Meillä itsellämme mielialat vaihtelevat rajusti. Välillä tsemppihenki on todella korkealla ja välillä iskee valtava lohduttomuus ja voimattomuuden tunne.
Tällä hetkellä menemme päivä kerrallaan parasta toivoen.